Minusta
Walter König
Maatalous- ja metsätieteiden tohtori (MMT), BSc (kemia) agronomi
Olen työskennellyt pitkään kotieläinten ravitsemuksen, säilörehun ja lypsylehmien aineenvaihdunnan parissa.
Taustani yhdistää maataloustieteen ja kemian. Se on vaikuttanut vahvasti siihen, miten tarkastelen ruokintaa: en pelkästään ravintoaineiden määrinä, vaan biologisena ja kemiallisena kokonaisuutena.
Minua kiinnostaa erityisesti se, miksi ruokinta toimii – tai miksi se ei toimi.
Ruokinta ei ole vain laskelma
Ruokintasuunnitelma on tärkeä työkalu, mutta se ei yksin kerro, miten lehmä reagoi ruokintaan käytännössä.
Sama laskennallinen ruokinta voi toimia eri tiloilla eri tavalla.
Siksi haluan tarkastella myös:
säilörehun todellista laatua
kuidun sulavuutta
syöntiä
pötsin toimintaa
kivennäistasapainoa
energiataseita
tuotosta
eläinten terveydestä ja käyttäytymisestä saatavia havaintoja
Lehmä kertoo lopulta, toimiiko ruokinta.
Kemian näkökulma ruokintaan
BSc-tutkintoni kemiassa antaa minulle mahdollisuuden tarkastella ruokintaa myös kemiallisten yhteyksien kautta.
Tästä on erityistä hyötyä esimerkiksi:
DCAB ymmärtämisessä
happo-emästasapainossa
kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin keskinäisissä suhteissa
kivennäisaineenvaihdunnassa
poikimiseen liittyvissä aineenvaihdunnallisissa ongelmissa
rehun käymisprosesseissa
Tavoitteena ei ole tehdä asioista monimutkaisempia, vaan ymmärtää paremmin, mitä numeroiden taustalla tapahtuu.
Kokonaisuus ratkaisee
Ruokinnassa yksittäistä arvoa ei pidä tarkastella irrallaan.
Korkea kalium ei vielä yksin kerro, kuinka suuri riski se on.
NDF-arvo ei yksin kerro, kuinka paljon lehmä pystyy syömään.
Hyvä energia-arvo ei auta, jos rehu ei käytännössä maistu tai sula odotetulla tavalla.
Siksi tarkastelen ruokintaa kokonaisuutena:
Säilörehu → Pötsi → Syönti → Energia → Kivennäiset
Aineenvaihdunta → Terveys → Maitotuotos
Riippumaton näkökulma
Pidän tärkeänä sitä, että ruokintaa voidaan arvioida ilman sidosta yhden rehuyrityksen tuotteisiin tai ruokintamalliin.
Tilan oma säilörehu, olemassa olevat rehukomponentit ja lehmien vaste ovat lähtökohta.
Uusia tuotteita tai komponentteja tarvitaan vain silloin, kun niille on selvä peruste.
Käytännönläheinen työskentely
Haluan, että ruokinnan arvioinnista jää tilalle jotain konkreettista.
Ei vain uusi laskelma, vaan parempi käsitys siitä:
mikä toimii
mikä rajoittaa
mitä kannattaa muuttaa
mitä ei tarvitse muuttaa
mitä kannattaa seurata jatkossa